Yö Päivää Keinuttaa

Kokonainen valtameri mahtuu pehmeälle ihollesi
Sen rantoja kaluan, kuljen tahallani itseni eksyksiin
On niin lämmintä olla täällä, sädekehäsi hehkussa
Pehmeiden siipiesi suojassa, aamu auringon lattioilla

(Kerto)
Tunnen siipiesi pehmeän hipaisun, aamun kirkkaassa valossa
Kun sinut viereeni saan, et pääse pois ollenkaan
Et lennä enää milloinkaan, valon rajalla
Rajalla taivaan ja maan, kylmä vesi jäätyy uomaansa
Siellä kadonnutta sydäntäsi etsii, löydät yön joka päivää keinuttaa
Yö... keinuttaa
Yö...

Silmäsi syvissä kuopissa, makaavat kivisiksi muuttuneina
Sydän eloton rinnassasi lepää kovaksi juuttuneena
Imettäjän rintasi, roikkuvat kuivuneina
Siipiesi riekaleet likaisilla lakanoilla

(Kerto)

Elämä lupasi liikaa kai sait syliisi vain arjen
Etkä mitään muuta saa yö päivää keinuttaa
Ja minä lupasin liikaa kai sait sydämeesi arven
Etkä mitään muuta saa yö päivää keinuttaa...