Graniitti

Maailma syö miehen, uroksen upottaa
En anna periksi, turha on opettaa
Muuta kuin, minkä jo osaan
Kylmän kiven osan

Tuonen tytön, mustatukan
Otan vaimokseni
Ei häissä iloita, nosteta maljoja
Tuijotellaan vain toistemme kalpeita kasvoja

Graniitti
Graniitti ei murru milloinkaan
Graniitti (tätä poikaa tarvitse hävetä)
Graniitti ei itke milloinkaan

Ei tätä poikaa tarvitse hävetä
Teen kyllä osuuteni
En puhu, pukahda, itke, valita
Sappi suunpielistä valukoon kuolana

Verenperintö edessäni virtaa
Hornan mustana jokena
Aikani sitä tuijottelin, ja näin
Se virtasi taaksepäin