Loss Taivalkoskis (soomekeelne)

tulet jos tulet
mä sytytän tulen
katolla, että sä löytäisit tien
pimeys suojelee nukkuvaa linnaa
ikkunalaudalle kynttilän vien
sun vuoksi mä vien

tulet jos tulet ja ikuinen kylmä
laitaa mun sieluuni särkyvän jään
laukku sun kädessä härmääntyy hiljaa
puistotiet' pitkin sua kulkevan näen
mä sinua näen

Anna,
suudellaan taas
tanssitaan punaiseks taivan ja maan
Anna,
sytytä jää
syväälle henkeemme hämäryys jää

tulet jos tulet ja portaita ylös
harmassa palveilija liikkaa mun luo,
ilmoittaa tulostas'
ennen kun tavataan
viimeisen ryypyn mä pullosta juon
ja tulen sun luo

satoja vuosia seisonut sänky
viimeinen asema meidän on se
viileäin lakanoin välillä viimein
muistojen sylissä makataan me
että unohda ne

Anna,
suudellaan taas
tanssitaan punaiseks taivan ja maan
Anna,
sytytä jää
syväälle henkeemme hämäryys jää

lisää haet viiniä kellarin syvyistä
tuuli mun perässä lehtiä tuo
keskellä tyhjyyttä viimeinen valssi,
tuho ja sirpaleet ympäri sua
sä odotat mua

tule mun veljeni
pysäytä aika,
valo sun silmissä sammuttaa yön
lämpöjen aikojen mennessä ohi
haudalles' jäätynyt kukkia tuon
ja tulen sun luo